vieraskynä | Eeva Huuki, (os.Leino) kuva | Iida Liimatainen
Joskus elämässä on uskallettava tehdä elämää muuttavia hyppyjä tuntemattomaan. Sen tuntee mahan pohjassa, ja jossakin sielun sopukoissa. Muutos. Se alkaa kutsumaan, ja villitsee mielen syrjäisimpiä nurkkauksia mitä villeimmillä ideoilla. Näin kävi minulle, vaikka olin valtavan kiintynyt kotipaikkaani Etelä-Suomessa, Aijalassa. Silloin kun sitä vähiten osasin odottaa, tuli muutos kutsumaan meitä mukaansa.
Minulla on hyvinvointialan yritys, MANDANA ja tarjoan naisille voimauttavia ja elämyksellisiä palveluja joiden keskiössä on suomalainen mytologia ja luonnon voimakasvit. Kesällä lanseerasin oman tuotesarjan Kalevala Goddess Collectionin, ja näiden teemojen ympärille alkoi pikkuhiljaa myös rakentua verkkokurssia ja tapahtumia.
Minua ja miestäni yhdistää rakkaus suomalaisiin juuriin, Kalevalaan ja vanhoihin perinteisiin. Mieheni Ville Huuki olikin kuluneen vuoden aikana avannut minulle paljon ajatuksia tutkielmistaan Suomen vanhasta historiasta, ja siitä miltä tämä maamme on näyttänyt tuhansia vuosia sitten. Hän kertoi Kalevalan runonlaulajien alkulähteistä, ja kuten arvata saattaa, ne sijoittuvat sopivasti tänne Kainuuseen.
Ystävien innoittamana Kainuuseen
Läheinen ystäväperheemme oli asunut Sotkamossa jo muutamia vuosia, ja he kannustivat meitäkin muuttamaan sinne. Sotkamo ja Kainuu ylipäänsä tuntuivat kaukaisilta, ja tuntemattomilta. Jokin tässä seudussa viehätti.
Eräänä päivänä yksi puhelinsoitto mullisti elämämme. Ystäväni tarjosi nyt työmahdollisuutta, ja päätin rohkaistua katsomaan vapaita koteja Sotkamosta. Ensimmäinen yhteydenotto asuntoon oli sattumalta ystäviemme tuttu, ja päädyimme viikkoa myöhemmin katsomaan uutta kotiamme. Kaikki kävi muutamassa viikossa. Päätimme hypätä uuteen. Uskaltaa.
Muuttomme tapahtui hetkessä ja jouduimme lennossa siirtämään myös häämme Sotkamoon. Paikka löytyi onneksi äkkiä, ja saimme viettää häämme Sapsojärven rannalla. Häät kruunasivat muuttomme Kainuuseen todenteolla. Vietimme muinaissuomalaiset häät, Suomen luonnon päivänä ja tuntui maagiselta saada vihkimisen jälkeen ihastella sateenkaarta taivaalla ja yöllä vieläpä revontulet tervehtivät meitä ja häävieraita!
Kuukautta myöhemmin, jälleen merkittävien sattumusten seurauksena päädyimme asumaan Ohravaaran laelle. Avasimme kahvilan, majoituspalvelun ja puodin täällä kauniiden vaarojen huomassa. Olen äärimmäisen kiitollinen että seurasin muutoksen kutsua ja uskalsin hypätä tuntemattomaan.
Uskon elämässä jonkinlaiseen johdatukseen, ja sydämen äänen seuraamiseen. Nyt saamme työskennellä perheyrityksenä, vanhaa tilaa, Heikkilän Pirttiä vaalien. Suomen vanhinta maaperää oleva Kainuun alue vei sydämemme mukanaan, ja on ilo inspiroitua sen kauniista luonnosta ja vanhasta voimasta myös oman yritystoiminnan puitteissa. Tulevaisuus on avoin aukema, tässä on hyvä olla.
Silmäni lepäävät kauniin järvimaiseman avautuessa vaarojen sylissä. Kainuun kauneudessa on taikaa.
Terkuin,
Eeva Huuki, (os.Leino)
pienen pojan äiti, Heikkilän pirtin emäntä ja esikoiskirjailija
hyvinvointivalmentaja ja yrittäjä