vieraskynä | Taina Romppanen, lehtori Kajaanin ammattikorkeakoulussa
”Mitä, muutat Kajaaniin? Eihän siellä ole edes oopperaa. Merta tulee kyllä varmasti ikävä!” Ei ole tullut. Eikä ruuhkia, eikä lumettomuutta, eikä elämisen kalleutta, eikä siis niitä ruuhkia. Vielä näihin 15 vuoteen en ole osannut kaivata mitään.
Olen kotoisin Joensuusta, jossa valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 2000. Tällöin työtilanne oli huono ja päädyin monien muiden tavoin tahtomattani töihin Helsinkiin, Meilahden sairaalaan. Työpaikka olikin loistava, aivan uusi yksikkö, jonka ensimmäistä potilasta sain olla hoitamassa. Se oli tuoreelle sairaanhoitajalle hieno kokemus. Jo opiskeluaikanani olin kuitenkin päättänyt, että tulen jatkamaan opintojani, unelmani oli tulla hoitotyön opettajaksi. Niinpä aloitin opiskelun Turun yliopistossa. Muutama erittäin ruuhkainen vuosi meni lopulta matkatessa kolmen kaupungin väliä: työ Helsingissä, opiskelu Turussa ja koti Kotkassa, johon olin muuttanut. Sitten tuli mahdollisuus muuttaa kaikki ja matkata Kajaaniin. Totta kai, ehdottomasti!
Tunsin Kajaanista kaksi henkilöä, jotka auttoivat löytämään asunnon. Olin päättänyt pitää vapaata, tehdä gradun valmiiksi ja etsiä töitä tämän jälkeen. Päätin kuitenkin soittaa paikallisen teho-osaston esimiehelle, ja ennen kuin arvasinkaan, olin töissä. Kokemus oli vaikuttava: olin tullut Suomen suurimmasta sairaalasta maamme ehkä pienimmälle teho-osastolle. Enää ei voinut sanoa, että tämä potilas ei kuulu tänne vaan viereiselle osastolle, vaan kaikki, jotka voitiin hoitaa, hoidettiin ja hoidettiin hyvin. Olin kertakaikkisen vaikuttunut siitä, miten paljon ja miten hyvin pienessä sairaalassa tehdäänkään. Opin myös aivan uutta teknologiaa, josta yliopistosairaalassa ei ollut kuultukaan. Toki paljon oli myös sellaista, mistä itselläni oli enemmän kokemusta ja kaikesta tästä oltiin aidosti kiinnostuneita. Koin itseni tervetulleeksi mahtavaan työyhteisöön.
Unelmani oli tulla hoitotyön opettajaksi. Yhtä yllättäen kuin huomasin olevani työssä sairaanhoitajana Kainuun keskussairaalassa, huomasin päätyneeni kouluttajaksi Kainuun ammattiopiston aikuiskoulutukseen. Siis mikä ihmeen Kainuun korkea työttömyys, muistan ihmetelleeni… Parin vuoden jälkeen unelmani täyttyi ja pääsin töihin Kajaanin ammattikorkeakouluun (Kamk).
Työelämän kanssa on helppo tehdä yhteistyötä ja vaihtaa ajatuksia, päämäärämme on yhteinen
Nyt vuosia hoitotyön lehtorina on takana jo pian 13, ja työ on ollut niin paljon parempaa kuin osasin ikinä kuvitella. Keskellä Suomi-neitoa oleva pieni, itsenäinen AMK on ollut huippupaikka tehdä töitä. Täällä olen löytänyt paikkani, saanut hyödyntää osaamistani ja kehittää itseäni sekä työtäni. Jatko-opiskelu onnistuu lähellä olevissa yliopistoissa – itsellänikin tohtorin hattu on toivottavasti tulevaisuudessa päässä. Työelämän kanssa on helppo tehdä yhteistyötä ja vaihtaa ajatuksia, päämäärämme on yhteinen. Opetusmenetelmät ovat muuttuneet huimasti näiden vuosien aikana ja pienessä porukassa meidän on helppo kokeilla uutta. Joitakin vuosia sitten simulaatio-opetus oli uusinta uutta, ja nyt se on arkipäivää. Korona-aikana etäopetus kehittyy vauhdilla, ja siitäkin oppii koko ajan uutta. Itse olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut pelaamisesta ja sen hyödyntämisestä opetusmenetelmänä. Tätä olenkin päässyt kehittämään toden teolla yhteistyössä Kamk:ssa toimivien pelialan asiantuntijoiden kanssa. Ehkä vielä joskus toteutamme suuren pakopelitapahtuman hoitotyön opiskelijoille… Työtä tehdään paljon myös kansainvälisesti sekä hankkeissa, ja näin teemme tiivistä yhteistyötä muiden AMK:ien kanssa. Edustaessani Kainuuta kerron aina ylpeänä tulevani juuri täältä, pienestä suuresta korkeakoulusta, kuten strategiammekin sanoo!
Parasta työssä on kuitenkin opiskelijat. Oppiminen ei ole aina helppoa, eikä sen tarvitse ollakaan. Kun vaikea asia avautuu ja palaset loksahtavat kohdalleen, se on huippuhetki! Opiskelijoiden kanssa vuosien aikana käymieni keskustelujen perusteella olen ymmärtänyt, miten iso merkitys kannustavalla asenteella ja mutkattomuudella on. Jokainen oppija on yksilö, ja opettajana on suuri kunnia saada olla tukemassa jokaisen matkaa kohti suuresti arvostamaani ammattia, sairaanhoitajuutta. Näitä kokemuksia saan toivottavasti vielä paljon lisää.
Työn lisäksi elämässä on toki paljon muutakin – perhe ja koti löytyivät täältä. Talvi-ihmisenä, ja etelässä liian monta mustaa kautta kokeneena, iloitsen lumesta ja sen mukanaan tuomista aktiviteeteista suuresti. Kajaanissa on todellakin helppo harrastaa monipuolisesti, läpi vuoden. Itselleni tärkeintä on liikuntamahdollisuudet, luonto ja teatteri. Olen myös valtavan vaikuttunut siitä, miten laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen sekä peruskoulutukseen lapseni on päässyt osallistumaan. Kun näin päiväkodin ensimmäisen kerran, lähes itkin ilosta. Ja sama suuri onni jatkui myös koulussa, tätäkin arvostan kovasti.
Palatakseni ajatukseen, kaipaanko etelään? En, täällä on hyvä olla.