vieraskynä | Heini-Maari Kemppainen
Synnyin ja kasvoin Kajaanissa. Pidin aina kotikaupungistani, sen helppoudesta ja luonnonläheisyydestä. Muistan kuitenkin haikailleeni koko nuoruuteni Helsinkiin, ja sinne myös päädyin. Hyppäsin junaan heti ylioppilaslakin saatuani, rakkauden perässä totta kai. Menimme tuona kesänä naimisiin ja elämämme kainuulaislähtöisen mieheni kanssa Helsingissä oli monin tavoin ihanaa ja monipuolista. Muistan kuitenkin jokasyksyisen Kainuun kaipuun. Laskeutuva pimeys, kirpeät pakkaspäivät ja ensilumi pyörivät mielessäni kosteissa, tuulisissa meri-ilmaston talvissa.
Ensimmäiset kahdeksan vuotta Helsingissä kuluivat kuin siivillä. Huhkin kiireisessä asiakaspalvelussa, opiskelin vastuullisuusjohtamiseen erikoistuneeksi kauppatieteiden maisteriksi, työskentelin Aalto-yliopistossa digitalisaatioon, palvelumuotoiluun ja korkeakoulutuksen kehittämiseen liittyvissä tehtävissä. Noiden vuosien aikana saimme ensimmäisen lapsemme. Kesällä 2016 valmistuin ja perheemme oli jälleen kasvamassa. Samaan aikaan puolisoni väitteli tohtoriksi. Tiesimme, että tämä oli hyvä hetki tehdä muutos. Myimme opiskelija-asuntomme irtaimiston ja muutimme perheemme, tuolloin kolmevuotiaan esikoisen ja kahden vinttikoiran kanssa puolisoni vanhempien kesämökille Hyrynsalmelle. Kuulostelemaan, onko Kainuun kutsu todellinen. Tuo kesämökki oli tullut meille hyvin rakkaaksi vetäytymispaikaksi kuluneiden vuosien varrella ja kodin perustaminen sinne tuntui luontevalta.
Ensimmäinen vuosi Kainuussa
Asuimme Hyrynsalmen jylhän luonnon keskellä vajaan vuoden, ja tuo aika on edelleen mielessäni yhtenä hienoimmista kokemuksista. Nautimme suunnattomasti puhtaan, hiljaisen luonnon läsnäolosta. Porojen katselemisesta, metsän eläinten jälkien ihmettelystä, korkean tähtitaivaan alla hiljentymisestä, leivinuunin loimussa lämmittelystä – kaikesta siitä ajasta, jonka saimme kasvaneen perheemme kanssa yhdessä viettää.
Vuosi Hyrynsalmella päättyi, kun muutimme takaisin Helsinkiin syksyllä 2017. Yhtäkkiä liikenteen melu kuulosti häiritsevältä, haistoin ilmansaasteet ja havahduin ihmettelemään, miksi vastaantulijat eivät katso silmiin. Minut pyydettiin takaisin Aalto-yliopistoon, missä sain mielenkiintoisia haasteita koulutusviennin ja -ohjelmien kehittämisen saralla. Siinä missä innostava työyhteisö ja uusien konseptien rakentaminen motivoivat, olin samanaikaisesti pahoinvoiva ja väsynyt työmatkakulkemisten päätteeksi. Ikävöin Kainuuseen, ja toivoin, että löytäisimme lähivuosina mahdollisuuden palata.
Saimme kolmannen lapsen ja toiveet Kainuuseen muuttamisesta voimistuivat entisestään. En kuitenkaan onnistunut saamaan Kainuusta kiinnostuksenkohteitani vastaavaa työtä, joten hautasin ajatuksen kokonaan. Helsingissä minut rekrytoitiin palvelumuotoilijaksi ja olin valmis uusiin haasteisiin. Juuri uuden työni alkamisen kynnyksellä puhkesi koronakriisi, minkä seurauksena sen aloittaminen peruuntui äkkiarvaamatta. Oli aika hengähdystauolle. Yllättävä työttömyys avasi silmäni vielä kerran mahdollisuudelle palata Kainuuseen. Neuvotellessani palvelumuotoiluun ja vastuullisuuteen liittyvistä positioista Helsingissä, lähetin hakemuksen myös Kainuun Liikuntaan. Avoinna oli projektipäällikön paikka tapahtumien ympäristövastuullisuuden kehittämiseksi.
Paluu Kainuuseen
Tämän työn saaminen mahdollisti toivotun Kainuuseen muuton perheellemme. Esikoisemme pääsi aloittamaan koulutiensä Kajaanissa. Työssäni olen edistänyt vastuullisuutta, tehnyt paljon viestintää, kouluttanut ja järjestänyt koulutuksia, ja päässyt verkostoitumaan alueen toimijoiden kanssa. Jokainen edistysaskel vastuullisempaan suuntaan niin omassa kuin yhteistyökumppaneidemme toiminnassa on tuntunut palkitsevalta. Olen kiitollinen, että pääsimme palaamaan, ja että saan laittaa osaamiseni hyvään käyttöön rakkaan kotiseutuni kehittämiseksi.
Kainuun kutsu on saanut meidät tekemään ulkopuolisen silmin ehkä järjettömiltäkin kuulostavia ratkaisuja. Niitä ei ole tarvinnut katua. Joka päivä hengitän raikasta ilmaa ja annan silmieni levätä Kainuun kauniissa luonnossa. Loppukesän lempeys, upeana hehkuva syksy ja tumma, huurteinen talvi ovat lunastaneet odotuksia, joita Kainuuseen muutolle olin asettanut. Toivottavasti tämä ei ole vain käynti, vaan voimme vihdoin jäädä.